Onpas jännää, heinäkuun viimeinen viikko on alkanut. Ja viimeinen lomaviikkoni, jos moisia jaksaisi ajatella. Helteet ovat taas palanneet muutamaksi päiväksi. Eiköhän tämän kestä. Jumaliste, Matin kuolinpäivästä tulee vuosi. Kolmen päivän kuluttua. Mihin olen päässyt tässä vuoden aikana? Vaikea hahmottaa, mutta varmaa on, että suru on muuttanut muotoaan, kasvanut osaksi elämän runkoa kuin köynnös puun ympärillä. Se ei purista eikä kurista. On olemassa, mutta katse on lähinnä suunnattu sinne, missä uusia versoja kasvaa ja uusia näkymiä avautuu. Oksankärjet ja latvat.

Yhtye: Rage. Levy: Secrets in a Weird World. Vuosi oli 1989 ja bändin postiosoitteen maana oli vielä Länsi-Saksa. Ihan kovaa heavy/speed metalia. Napakkaa riffittelyä, ripaus kokeellisuutta kappalerakenteissa, toimivia laulumelodioita, vähän höntin kuulosta innokasta meininkiä välillä. Aivan hyvää Saksa-heavyä siis. Kyllähän bändin korniudelle tuli naureskeltua aikoinaan, ainakin jollekin musiikkivideolle. Nyt kun tässä kuuntelee, niin vähän kahden vaiheilla puntaroin, että onko meno ihan vain keskinkertaista vai oikeasti kovaa heavy-ilotulitusta. Jotenkin raikasta tämä on. Ehkä muistuma yksinkertaisemmista ajoista, kun uusi reipas heavy-bändi oli lähtökohtaisesti aina hyvä juttu ja menevä kertosäe oli ihan hiton asiallisen kuuloinen, ilman kyynistä kommentointia ja arvotusta siitä, kuinka hassua hoilausta ja muka-eeppistä lurittelua taas yritetään raapia kasaan?

Tämähän oli näiden tyyppien neljäs kokopitkä. Ja ovat vieläkin kansassa. Tai no, basisti-vokalisti on alkuperäinen, muut tyypit ovat matkan varrella vaihtuneet tuoreempiin kasvoihin. Joka tapauksessa Ragelta tuli tänä vuonna bändin 25. kokopitkä levy. Jestas, siinä onkin perusheavyä oikein kunnon lasti. Ei olisi tuon katalogin läpikuuntelu kerralla heikkoja varten!

Lapset riitelivät äsken piirustuspapereista. Myös näitä hetkiä elämässä pitää oppia rakastamaan. Tahdot, näkemykset, liikeradat risteävät ja silloin kipinöi.

Kuumuus se vain jatkuu ja jatkuu. Sataisipa ensi yönä. Pienet mahdollisuudet siihen on. Taloyhtiön nurmikkokin on keltainen, nääntynyt. Ahdistavaa, että ilmastonmuutoksen mukana tällaiset hellejaksot tulevat ilmeisesti joka tapauksessa yleistymään Suomessa, vaikka lämpeneminen saataisiinkin pidettyä tavoitteiden mukaisena – mikä vaikuttaa nyt aika optimistiselta odotukselta. Saatanan ihmiskunta. Me.

Juhannuksena viimeksi – yöllä, asioista jutellessa niin kuin helposti tulee juteltua juhannusjuomien innoittamana – tunteet veljen kuolemasta nousivat pintaan ja suru kaappasi hetkeksi otteeseensa. Saahan se kaapata. Antaa tulla vaan! Ja terve menoa kun on myllerryksensä tehnyt.

Lisää Sabbatia. Dreamweaver on kyllä kova levy. Valtavasti sanoja näissä kappaleissa, polveilevia tarinoita joissa on eri hahmojen vuorosanoja näytelmäkäsikirjoituksen hengessä.

Tänään selviää jalkapallon em-kisojen välierässä, kumpi menee finaaliin Italian, joka voitti omassa välierässään Espanjan, vastustajaksi: Tanska vai Englanti. Kyllähän tässä on Tanskaa kannatettava, aavistuksen altavastaajan asemassa oleva joukkue ja ainoa pohjoismaa, joka tänne asti on näissä kisoissa päässyt. Sitä paitsi Suomi voitti alkulohkon ottelussa Tanskan, eli Tanskan ollessa mestari osa voiton hehkusta kuuluisi – tietenkin! – moraalisesti Suomen huuhkajille. Näistä kisoista kyllä riittäisi juttua velipojan kanssa. No, nyt hän pyörii jollain tasolla kisoja ympäröivissä ajatuksissa, puheissa ja kirjoituksissa. Kuten tässä.