Marraskuu, ennätyksellisen lämmintä. Toissayönä oli länsirannikolla +14,7 astetta. Kesän sumuinen suru venyy tänne asti. Talvi pysyy piilossa. Tulisipa lunta, tulisipa pakkasta. Piste syksylle. Pakkasen veitsi, joka leikkaa kesään ulottuvat rihmat poikki.

Deaceased. Reteästi rymisevää heavy metalia thrash- ja death-pohjalla. Näin sanoisin. Supernatural Addiction on heidän neljäs levynsä, vuodelta 2000. Tuota pitää kuunnella lisää.

 

 

Suurin osa levyistä on jo hyllyssä. Muutamia on vielä, tarvitaan uusi hylly. Osa ei varmasti lopullisesti jää minulle, kuuluvat enemmän kiertoon maailmalle kiinnostuneemmille korville kuin hyllyihini pölyttymään.

Nyt tuntuu, että suru ei enää lainehdi. Se on asettunut, ehkä jäätynyt. Muuttunut posliiniastiaksi. Sitä ei uskalla heitellä eikä töniä, jottei se putoa. Mutta se on kiinteämpää nyt. Se ei liikahtele mielen reunoja vasten. Se vain on, kiiltää ja hohtaa hiljaisena ja murheellisena, kauniina ja viileänä.