Torstai. Aila-myrsky on pyyhkäissyt maan yli. Puut kuohuivat ja taipuivat komeasti, kun hain lapset päiväkodista ja esikoulusta. Vaimoa väsyttää. Niin minuakin. Vaimoa ehkä enemmän. Onko hän nukkunut tarpeeksi? Itse nukahdan nykyisin aika helposti, mistä olen kiitollinen. On ihanaa, kun aivot saavat upota, sukeltaa, vajota pehmeään itsetietoisuudesta vapaaseen unimaailmaan.

Jokin Bad Religionin levy kuulosti hieman löysältä stadion-hard rockilta kun eilen kuuntelin. Ja vokalistin vakavamielien jollotus hieman puuduttaa. Mutta se nyt ei sinänsä haittaa. Punkissa tarvitaan paasaamista, kaahausta, tietyssä mielessä yksiulotteisuuttakin – sinänsä punk voi olla pilakuvastereotypioiden vastaisesti huippuälykästäkin musiikkia, eipä siinä. Mutta tuo levy sisältääkin vivahteita jostain radiorockimmasta meiningistä. Jääköön hyllyyn silti.

Dream Theaterin Falling into Infinitystä kyllä luovun. Se on jo niin silkkihansikas-insinööritunnelmarockia, että saa mennä kiertoon. Riittää, että ilman sitäkin hyllyyn tulee kaksi Dream Theaterin kokopitkää ja Change of Seasons -ep. Haluaisin kysyä Matilta, mitä hän nykyisin ajattelee noista levyistä. Voin vain arvailla. Ehkä minun pitää itsekin päättää. Onko niiden kuuntelu jonkin sortin masokismia vai toivonko löytäväni jotain oleellista tajunnan ovia avaavaa noiden sävellysten matkassa kulkiessani? Aika älytöntä tämäkin, tuhlata nyt näin paljon kirjoitusenergiaa kyseiseen yhtyeeseen! Elämä on tuhlausta. Vain vahingossa sijoitamme energiamme johonkin tärkeään ja kehittävään. Ja joskus on vahingosta mahdollista tehdä elämänura. Silti suurin osa ajatuksistamme ja liikkeistämme menee hukkaan, katoaa väreilynä kylmään maailmankaikkeuteen. Mutta tuhlaus on nautintoa, se on oikeutemme. Kuolleet eivät enää tuhlaa mitään.

Huomenna on Matin syntymäpäivä. Huomenna myrsky on ohi, on luvattu aurinkoista säätä.

Soitin tänään Matin leskelle – olkoon se oikea termi tässä. Hän jakselee ihan hyvin. Me kaikki kokoamme iloa sieltä missä sitä on saatavilla. Ilolla reunustamme muistot. Muistot ja kipeät tunteet. Ne, jotka tuntuvat rintalastan alla ja ohimoissa ja silmien takana. Elämä on täynnä tunteiden aiheuttamaa kipua. Meidän on oltava kiitollisia siitäkin.