Keskiviikko. On lämmin syksyinen ilta, aurinko on laskenut. Lasten hampaat on pesty, kaunis kärsivällinen vaimoni lähtee kohta lukemaan heille iltasatuja. Äsken aurinko vielä paistoi, pihan vaahterat hehkuivat kultaisina ja punaisina ja vihreinä ja oransseina. Juoksin lasten kanssa jalkapallon perässä, lapioin säkistä taloyhtiön hiekkalaatikkoon hiekkaa ja katselin lasten ja naapurin lasten touhuja.

Ulkona olo tuntui mieltä ja ruumista vahvistavalta. Olin päivällä kirjoittanut ammattikorkean opinnäytetyötä muutaman tunnin putkeen. Se alkaa olla melko valmis. En halua käyttää tässä kirjoittaessani siitä nimitystä lopputyö. Ei se ole mikään loppu, ei oikea loppu. Oikeat loput ovat syvempiä ja mustempia ja armottomampia.

Captain Beefheart, levy Shiny Beast. Tämä levy sentään on melko helposti kuunneltavaa musiikkia, jonkinlaista vinoa psykedeelistä samba-rockia. Ei sellaista kaoottista kilkuttelua kuin Trout Mask Replica, josta en ole vielä muodostanut kunnollista mielipidettä. Joka tapauksessa Shiny Beastin pinnan alla on jotain uhkaavaa, kuin hilpeissä ja koreissa juhlissa, joissa kuiskutellaan nurkissa ja verhojen takana liikkuu jotain mistä kukaan ei uskalla puhua ja kaikki vieraat vaikuttavat siltä kuin heidän kasvonsa olisivat naamioita.

 

 

Useimmiten meidän kasvomme ovakin naamioita.

Muistotilaisuuden lasku on tullut, samoin tuhkauksen ja muiden hautausjärjestelyiden laskut. Käyn perjantaina maksamassa sen mitä kuolinpesän tililtä irtoaa. Viime lauantaina kävin viemässä yli 180 cd-levyä levyliikkeeseen. Maksavat niistä kuulemma keskimäärin euron kappale. Kelpaa minulle. Meidän kaikkien tavarat myydään tai annetaan ilmaiseksi joskus jollekin. Jälleenmyyjille, naapureille, jäteasemalle, tulelle, homeelle, yksinäisyydelle, rakastaville käsille, huoneisiin, joissa uudet pienet ihmiset juoksevat. Ympäri maailman me hajoamme.