Keskiviikko. Ulkona pimeää, sateista, sakenevaa loppusyksyä. Jostain leijailee jo aavistus pikkujouluajasta. Ei sinänsä, että pikkujoulutouhut tänä vuonna kiinnostaisivat senkään vertaa mitä kuin yleensä.

Overkillin Horrorscope-levy räyhää. Eihän tämä vuoden 1991 tuotos bändin klassisimpia ole, mutta on näissäkin (toinen Overkill jonka otin hyllyyn oli vuoden -94 W.F.O.) terävää meininkiä eikä tunkkainen groove-rullaus peitä musiikin purevuutta alleen. Bobby Blitzin Axl Rose -vaikutteinen nasaali on huvittava ja sopivan veemäinen. Tämä bändihän nähtiin Matin kanssa Tuska-festivaalilla vuonna 2010, kun Matti oli toipumassa silloisesta syövästään, lymfoomasta. Hieman oli heikkona hoidoista mutta jaksoi nautiskella meiningistä ja juoda pari kallista muovituoppiolutta. Bobby naureskeli innostuneelle yleisölle: ”You make me feel like 45 again”. Mainiosti sanottu, mies oli silloin viisikymppinen. Nyt on jo kymmenen vuotta vanhempi. Itsestään selvää mutta silti hämmentävää. Vuosien kulumisen päivittely on latteaa huvia, mutta joskus sitä on tehtävä. Se on kuin vuodenkiertojen silittelyä, ajan tunnustelua sormilla: siinä se on, siinä se menee, ja me olemme mukana siinä. Emme ole pudonneet pois.

 

 

Viime viikonlopun reissu Helsinkiin ystävän luokse sujui hyvin. Mässäilyä, olutta ja elokuvia. Vanha meininki, hieman vanhemmat tyypit. Näin se varmistuu, että kaikki jatkuu ja kasvaa ja ottaa uusia muotoja, vaikka joku meistä jäisikin yllättäen matkasta. Hyvä niin. Matti siirtyy pysyväksi osaksi yhteisiä muistojamme, vitsejämme, mielipiteitämme ja arvostuksiamme.

Tuntuu, että olen saavuttanut asian käsittelyssä uuden portaan. Suru ei ylety ainakaan kaulaan asti enää. Itse asiassa olen noussut jo sen verran korkealle, että vesi velloo enää polvieni kohdalla. Ja tuuli, joka nousee joka päivä, vaikka sitä ei itse huomaisi, kuivattaa vaatteitani.

Oma valmistumiseni ammattikorkeakoulusta lähenee. Todistushakemukset ja muut on tehty. Ensilumi satoi maanantain vastaisena yönä ja on nyt jo sulanut pois. Talvirenkaat on laitettu autoon alle, olemme valmiit uuteen kylmän aaltoon. Sään kylmyys on pientä ja helppoa verrattuna siihen kylmyyteen, joka käy ovesta, kun joku rakas on viety viereltämme pois. Ja nyt lopetan tuollaisten vertausten viljelyn ja menen tekemään uutta voileipää.

Huomenna 15-vuotiaalta kissaltamme poistetaan pari hammasta, joissa oli havaittu syöpymää. Oikku, rakas pörisijä.