Huomenna ajan Helsinkiin, niin ajavat myös vanhempani. Annamme Matin asunnosta viimeiset tavarat jätepalvelun kerääjille ja viemme vielä jotain itsekin pois. Tuntuu hyvältä, että saamme kämpän tyhjäksi. Silti olen varma, että tuntuu myös pahalta, koska suru asuu seinissä, vesihanoissa, ikkunanpielissä, parvekkeenovessa, joita Matti ei enää koskaan kosketa.
Veljeltä jääneiden cd- ja lp-levyjen läpikäyntiä, muistelua, filosofointia, höpinää, arkea, elämää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut postaukset
-
Kyllä juttu nyt on niin, että tässä kirjoituksessa laitan tämän projektin pakettiin. Vuosi on vaihtunut ja blogin aloituksesta on kulunut lä...
-
Kuumuus se vain jatkuu ja jatkuu. Sataisipa ensi yönä. Pienet mahdollisuudet siihen on. Taloyhtiön nurmikkokin on keltainen, nääntynyt. Ahdi...
-
Keskiviikkoilta. Valoisaa. Lumikuuro koristeli maisemaa, vaikka vapunaatto on kahden päivän päästä. Mutta mitäs näissä älpyissä vielä… Pau...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti