Huomenna ajan Helsinkiin, niin ajavat myös vanhempani. Annamme Matin asunnosta viimeiset tavarat jätepalvelun kerääjille ja viemme vielä jotain itsekin pois. Tuntuu hyvältä, että saamme kämpän tyhjäksi. Silti olen varma, että tuntuu myös pahalta, koska suru asuu seinissä, vesihanoissa, ikkunanpielissä, parvekkeenovessa, joita Matti ei enää koskaan kosketa.
Veljeltä jääneiden cd- ja lp-levyjen läpikäyntiä, muistelua, filosofointia, höpinää, arkea, elämää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut postaukset
-
Kyllä juttu nyt on niin, että tässä kirjoituksessa laitan tämän projektin pakettiin. Vuosi on vaihtunut ja blogin aloituksesta on kulunut lä...
-
Paluu. Siis tämän blogin pariin. Ollut työreissua, juhannuksenviettoa ja muuta. Helteistä on ollut, eikä lämmölle ihan äkkiä näy loppua. Ant...
-
Itsenäisyyspäivä. Harvinaisen rapsakka pakkanen jo tähän aikaan talvesta. Nyt on -11 celsiusta ulkona, viime yönä käväisi kahdessakymmenessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti