Ja Vexi Salmikin kuolla kupsahti. Näin niitä merkittävän jäljen tehneitä kulttuurivaikuttajia putoaa pois siltä ajan hihnalta, jonka päällä me elävät vielä kuljemme. Outo vertaus. Samapa tuo. Cryptic Slaughterin Convicted soi. Hillitöntä crossover-kaahausta ja vihaista räpätystä. Ihan kovaa menoa tietty, ei toki aikansa (1986) kovimpien thrash metalien tasolle yllä.

Suddenly, you were gone
From all the lives you left your mark upon

Noilla sanoilla alkaa Rushin Afterimage-kappale levyllä Grace Under Pressure. Tuon 80-luvun albumin tunnelmaan olen tykästynyt viime päivien aikana, kun olen sitä pienen pätkän kuunnellut silloin tällöin. Viileä ja hiottu, samalla jotenkin pahaenteinen ja surullinen levy. Ja edellä mainittu Afterimage käsittelee hienosti läheisen ihmisen menetyksen tunteita. Myöhemmin 90-luvun lopulla, kun rumpali Neil Peart oli menettänyt ensin tyttärensä auto-onnettomuudessa ja alle vuoden päästä vaimonsa syövälle, Rush oli painattanut yllä olevat sanat live-levynsä kansiin muistosanojen kera: ”In loving memory of Jackie and Selena”.

 

 

Tämän vuoden tammikuussa kuoli itse Neil Peart. Aggressiivinen aivosyöpä. Olipa kuitenkin ehtinyt saada 11 vuotta sitten uuden vaimonsa kanssa tyttären. Näin me taistelemme kuolemaa vastaan, jatkamalla elämää. Kuolema piirittää meitä joka puolelta, aaltoilee mustana ja kutsuvana ja kammottavana ja pysäyttävänä. Se osaa hyökätä yllättävistä suunnista ja aina lopulta me kaadumme rajan yli sen syliin, mutta mitä sitä ennen? Jos vain älyämme katsoa kuolemaa edeltävää aikaa, katsoa tarkasti, elää ymmärryksessä, hulluudessa, ahmien, maistellen, pudotellen palasia. Eikä niin, että kuvittelisimme sen olevan ehjä valmis tarina, voitettu peli.

Sitä Matti vihasi: elämän pitämistä pelinä, jossa piti tehdä ovelia siirtoja ja voittaa muut. Saada ulkoista arvoa ja arvostusta, pääomaa, kaikkea omaa, tavaraa, rahaa, status ja nimeke, jonka taakse pystyy piilottamaan pienen sielunsa. Se on ansa, johon meidät yritetään saada astumaan. Koska ihmisyhteisö on sellainen. Tyhmä, ilkeä. Ainakin usein. Ainakin silloin, kun sen periaatteena on olla kaunis ja kiiltävä ja johtava ja onnistunut. Silloin epäonnistujat pyritään lakaisemaan pois. Siitä tulikin mieleen Matin novellikokoelma mutta siitä lisää myöhemmin.