Perunkirjoitus on tehty. Kävin vanhempieni luona kirjaamassa tietokoneella asiakirjaan tiedot, jotka nettipohjainen palvelu selkeästi vaihe vaiheelta ohjeisti. Ei ollut vaikeaa, koska ei ollut valtavia omaisuuksia tai velkoja tai testamenttia. Sellaista on vapaus. Se on rikkautta.

Eddie van Halen kuoli kurkkusyöpään 65-vuotiaana. Hyvä kitaristi, vaikuttanut tyylillään moneen. Sinänsä Van Halen -yhtyeen musiikki ei merkinnyt minulle eikä Matille paljoakaan. Alaviitteenä jossain nuoruusvuosien sivuilla yhtyeeltä ehkä löytyy pari kappaletta. Mieleeni on jäänyt myös se yksi tummasävyisempi 90-luvun kappale, jossa Sammy Hagar lauloi käheästi, ripauksella murhetta.

Matin tyttöystävä tulee sunnuntaina käymään. 6-vuotias tyttäremme on viime viikkoina kipuillut kuoleman ajatusten kanssa. Hän ei haluaisi, että kuolemme ennen häntä. Ajatus on hänestä todella murheellinen. Onhan se minustakin. Mutta osa aikuisuutta on oppia elämään murheen kanssa, upottaa se osaksi elämän näkymää. Siellä se kirveltää silmiä, pilvien reunoilla ja puiden juurella, varjoissa. Tiedämme, että se hyökkää vielä monta kertaa uudestaan. Mutta nyt sitä ei tarvitse ajatella. Ei nyt, kun on niin paljon kaikkea muuta. Rakkautta, naurua, töitä, unta, laiskottelua, ruokaa, sauna. Huomenna voisikin mennä saunaan. Vailla kiirettä, illalla.