Tytär, kuusivuotias, näpräili tänään lelukitaraa josta puuttuu kaksi kieltä. Taustalla muuten pyöri (tähän läpikäyntiprojektiin liittyen) lp:ltä Slayerin Decade of Aggression -live. Bändi voimansa tunnossa vuonna 1991, klassisen aikakautensa uljaalla aallonharjalla. Tuosta eteenpäin yhtyeen elämä ja tuotokset olivatkin hieman epätasaisempia. No, ei siitä enempää tässä yhteydessä. Käsittelen Slayeria vielä kerran näissä kirjoituksissa. Tyttö siis näppäili lelukitaraa ja minäkin jossain välissä tapailin sillä hieman bluesilta kuulostavia otteita – soittotaitoni toki on oikeasti olematon, mutta otelaudalla suoraa sormea liikutellen ja tasaisesti kieliä rämpäytellen sain jotain blueskaavan mukaista kuulumaan. No, siitähän tyttö innostui ja treenaili samanlaista ”bluesia” loppuillan ennen nukkumaanmenoa. 

Slayer: Decade of Aggression -tupla-lp:n takakansi. 1991.

Vanha akustinen puoliehjä kitara löytyy vanhempieni luota vielä. Jaksaisikohan sen korjauttaa? Jospa maksaisi vaivan. Halpis-Landola toki on kyseessä, eli ei millekään suurmestarille korjattavaksi viitsi viedä.

Jos tyttö enemmän innostuu soittelusta, varmaan joutuu joskus menemään hänen huoneeseensa, kun sieltä kuuluu yhä samaa möykkää, ja täytyy pitää sängyllään istuvalle kakaralle kunnon saarna tuon kamalan renkutuksen vaaroista, lopuksi ärjyen: ”What do you want to do with your life?”