Veljeltä jääneiden cd- ja lp-levyjen läpikäyntiä, muistelua, filosofointia, höpinää, arkea, elämää.

28.4.2021

Keskiviikkoilta. Valoisaa. Lumikuuro koristeli maisemaa, vaikka vapunaatto on kahden päivän päästä. Mutta mitäs näissä älpyissä vielä…

 
Paula Abdul: Spellbound. Jahas. Erittäin sujuvasti soljuvaa, täysipainoisesti tuotettua tanssipoppia. Kiva. Tai ehkä ei kiva. Ei nyt viitsi kauhean syvällisesti uppoutua tähän. Se tuskin lienee kovin paljon tarkoituskaan. Tässä altaassa ei ole syvää päätyä. Tämä on mitä on.

 



Mothers of Invention: Weasels Ripped My Flesh. Bändi, jossa Frank Zappa oli pääjehuna vuoteen 1975. Jazzia, bluesia, mitä lie jammailua ja kilkuttelua. 1960-luvun loppupuolen tuotoksia, osittain studiossa ja osittain livenä vedettyjä biisejä. Levy julkaistu vuonna 1970. Hauskaa, hämmästyttävää. Osin typerää, osin hullua, välillä ärsyttävää, toisaalta nerokasta. Ja jumalauta, ”näädät repivät lihaani”! Loistava levyn nimi.

 

Kyseessä oleva lp on tällä saksalaisen painoksen kannella, jota Zappa itse ei hyväksynyt - muilla painoksilla on tuo Youtube-videolla näkyvä piirretty kansikuva.

Levyn nimeen Zappa sai idean tästä seikkailulehden kannesta. Levyn kannen suunnitellut taiteilija yhdisti raateluteeman partakonemainoksen kuvaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suositut postaukset