Veljeltä jääneiden cd- ja lp-levyjen läpikäyntiä, muistelua, filosofointia, höpinää, arkea, elämää.

14.4.2021

No niin. Mitäs tuossa laatikossa on seuraavaksi vuorossa, ennen loppupään metallipainotteisia levyjä? Kunnon putki erikoisia löytöjä ja selvästi divarista huumorilla tai yleissivistyksen vuoksi tai ihan uteliaisuuttaan ostettuja kummajaisia. Lasketaanpa. Viisikymmentä levyä tätä sorttia, jos en aivan laskuissani seonnut. Joukossa pari ihan kovaakin nimeä, ja sitten mitä helvettiä osastoa. En ala tässä luettelemaan kaikkia. Mutta jokaisen levyn hypistelen käsissäni ja päätän, kuutelenko hetken. Niistä, joita kuuntelen, kirjoitan lyhyen luonnehdinnan. Siis erittäin luotettavia, syvällisiä ja harkittuja arvosteluja! Sitten mennään.

Leo Kottke: Guitar Music. Ihan nättiä kitaramusiikkia, viipyilevää mutta koko ajan tapahtuu jotain. Vuodelta 1981, amerikkalainen jäbä. Kelpaa.


The Muhal Richard Abrams Orchestra: Rejoicing With the Light. Tämä on jotain modernia orkesterimusiikkia ja jazzia. Julkaisuvuosi 1983. Ei mitään bailumusaa ainakaan. Hiiviskelyä, kolinaa, torvia ja erikoisen kuuloista ujeltavaa laulantaa. Abstraktia, mietiskelevää. Toisaalta rassaavaa mutta ei ainakaan tyhjänpäiväistä viihdettä. Joskus tälle löytynee oikea aika.

 

The Muhal Richard Abrams Orchestra: Rejoicing With the Light. 1983.

 

Pure Gold on EMI. 20 Hits by the Original Artists. Okei, kokoelma siis. EMI-tallin hittibändejä, näyttää olevan 1972-1973 julkaistuja biisejä. T.Rex, Jackson 5, Stevie Wonder, Deep Purple, Temptations… ja joitain ”ai mikä?”-tapauksia, kuten Blue Mink tai Kenny. Hauskaa kyllä, soundtrack tuolle ajalle, eipä siinä. Osa biiseistä varmasti iskee, osa on tyhjänpäiväisiä.

 


 

The Boys: Boys Only. Vuodelta 1981, näiden neljäs studiolevy. Sitten hajosivat ja olikin hiljaista 2000-luvulle asti. Nämä faktat etsin tietysti netistä! Tosi melodista symppistä purkkapunkrokkia. Nimenä ennestään tuttu bändi, tiesin suunnilleen, millaista meininkiä nämä britit veivasivat (ja veivaavat ukkelit livenä vissiin vieläkin). Aurinko alkaa paistaa yölläkin kun tällaista kuuntelee. Onhan tälle paikkansa, sen verran aseistariisuvaa musaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suositut postaukset